Jännä päivä!

Kävin Ticon kanssa päivällä moikkaamassa kavereita ja viemässä R:lle hänen unohtamansa aurinkolasit (NIIN tyypillistä!). Matkattiin ensin yhdellä sporalla, sitten odoteltiin rautatieaseman vieressä toista ja sillä sitten kaivariin. Tico käyttäyty ihan uskomattoman hienosti, odotteli rauhassa eikä mitään ongelmaa missään vaiheessa. Takaisin päin lähdettiin kaivarista kävellen keskustaan, matkalla pysähdyttiin puistoon leikkimään toisen koiran kanssa (oli muuten hurjan hauska kaveri Ticon mielestä!) ja tuomiokirkon holleilla olleen ortodoksikirkon (?) kohdalle ihmettelemään (=pelkäämään) kirkon kellojen hurjaa pauketta. Sporamatka sujui jälleen kerran ilman mitään probleemaa ja kotona maistui ruoka! Tämähän ei siis ole mitenkään tavanomaista, herra syö todella harvoin edes puolet suositusmäärästä päivän aikana. Näin on käynyt siis tosiaan 1st choicen, hillsin, royal caninin (mini junior ultra sensible) ja nyt acanan kanssa. Olen tosin sitä mieltä, että kyllä se koira syö jos nälkä on - siinä vaiheessa ruvetaan huolestumaan, jos pieni meinaa muuttua luurangoksi...

Loppuun vielä muutama kuva, jotka eivät ikävä kyllä liity tähän päivään millään tavalla. Ensimmäinen otettu n. kk sitten. Mieletön ero nykyisen välillä, näyttää ihan karvattomalta luikulta :) Toinen kuva otettu tässä ihan lähipäivinä, on se tärkeää, että koiralla on mukava matto ja tyyny...

Tico ja oudot tavat part 1

Kuten kaikilla koirilla, myös pienellä Ticolla on jo joitain hieman erikoisia tapoja. Mikään tuholainen se ei onneksi ole, eikä se ole koskaan tehnyt mitään katastrofaalisia tuhoja. Jälleen kerran koputan puuta ja toivon, ettei näin pääse käymään myöskään jatkossa...

Yksi lempparijuttu on kuitenkin jukkapalmun kunnossa pitäminen (myönnän, että se oli päässyt hieman rupsahtamaan ja hoitotoimenpiteet olivat ehkä tarpeellisia). Puutarhahommia Tico on harrastanut kuvan ottamisenkin jälkeen. Kahdessa lyhyimmästä varresta ei kasva enää laisinkaan lehtiä. Mullasta puski jo jonkin matkaa ihan uusi alku, mutta eräänä päivänä Ticon pesästä löytyi multakokkare ja jukkapalmun lapsi oli poissa :(


Niin ja tänään aamulla R heräsi pieneen mutustelevaan ääneen, joka paljastui sarjakuvalehteä nautiskelevaksi Ticoksi. Mitään sen pahempaa ei ole onneksi (vielä) päässyt tapahtumaan! Ticolla on myös jännä tapa siirrellä kenkiä, jos se on yksin kotona.


Tico ei onneksi ikinä pureskele kenkiä (paitsi R:n vanhoja jo rikki olleita, jotka eivät edes olleet käytössä - mistähän se otus senkin tiesi!?), välillä tosin availee nauhoja (ei siis pure niitäkään rikki, avaa vaan)... Ihme jätkä.

Tästä kaikki alkoi...

Kun muutimme miehekkeeni, R:n, kanssa vanhempiemme luota omaan kotiin Helsinkiin, olin koulupaikaton ja työtön ja olo oli välillä todella yksinäinen ja ikävä vanhemmilla asuvia koiria oli kova. Asiaa pohdittiin ja mietittiin moneen otteeseen ja suunnitelmissa oli hankkia pomeranian kunhan vain hetki olisi oikea. Meno oli oikeasti sellaista, että päivän aikana olo meni "koira tänne heti nyt"-fiiliksestä "ootetaan nyt vielä"-fiilikseen. R:n kummien tyttärellä on pieni musta otus, jota itse luulin pommiksi, kunnes selvisi, että se onkin pienikokoinen kleini. Tämän kuultuamme päätimme mekin hankkia kleinin, ja itse asiassa 26. helmikuuta (perjantai) löysimme apulasta ilmoituksen vapaina olevista kolmesta pennusta. Soittelimme Pienenpolun Kenneliin (tai R soitti, itsehän olin niin tutinassa etten kyennyt mihinkään - taisin jopa olla toisessa huoneessa kädet korvilla puhelun ajan) ja sovimme, että mietimme ja soittelemme viimeistään maanantaina. Lauantaina kerroimme vanhemmillemme, että meinaamme hankkia koiranpennun jossain vaiheessa, kun sopiva sattuu kohdalle. Sunnuntaina soitimme vanhemmillemme, että haemme pennun seuraavana päivänä Laukaasta. Maanantaina koitti pitkä ajomatka ensin Helsingistä sinne Jyväskylän tienoille ja takaisin, paluumatka oli kyllä huomattavasti hauskempi!


Tässä ensimmäinen kuva, otettu matkalla Laukaasta takaisin Helsinkiin. Oli se kyllä aika syötävän suloinen otus!

Mustat kengät ovat kokoa 44 ;) Ja Tico oli tosiaan melkein 3kk, kun saapui meille. Pikku-ukko!

Toimintamme koiran hankkimisen suhteen oli nopeaa, mutta hetkeäkään en ole katunut. Rotu on aivan loistava, mahdollisuuksia on paljon. Monet varoittelivat siitä, että koiran ostamisen jälkeen ei voi mennä ihan niinkuin lystää - tämä ei kuitenkaan itseäni ole haitannut, sillä viihdyn muutenkin kotona, ja mikäli tulee todellinen tarve päästä lähtemään johonkin, koiran voi viedä joko omien vanhempieni / R:n vanhempien luo hoitoon. Kyllä sanoisin, että koira on kevyesti tuonut enemmän kuin vienyt pois.

Tästä se lähtee!

Pieni Ticomme täyttää pian 6kk ja ajattelin, että nyt olisi korkea aika pistää pojalle pystyyn oma blogi, jossa voin jakaa kuvia ja tapahtumia niistä kiinnostuneille. Koska yhteistä taivalta on kulunut jo pieni hetki, blogipäivityksiä tulee nyt myös hieman takautuvasti, jotta saan tärkeimmät jutut ja kuvat kaikkien nähtäville!

Ticolla vaihtuu hampaat kovaa vauhtia, mutta suu näyttää vielä melkoiselta sekametelisopalta. Oikea alakulmahammas (maitoversio) ei haluaisi irrota pysyvän tieltä, sama homma taitaapi olla molemmissa yläkulmahampaissa. Nyt onkin harrastettu kovasti repimisleikkejä ja annettu oikein urakalla pureskeltavaa, toivotaan, että irtoavat ihan itsestään.

Tässä on myös kovasti pohdittu näyttelyihin osallistumista, pitää nyt harjoitella ja katsoa - eihän tässä mikään kiire ole, mutta en ehkä itse malttaisi odottaa! Toisaalta taas pelkään jo valmiiksi, että menen siellä itse ihan miten sattuu ja nolaan koiran ;)

Tässä nyt vielä muutamia kuvia eiliseltä. Pistäkää muuten kommenttia, jos joku juttu ulkoasussa ei toimi niinkuin pitäisi, kikkailin koodin kanssa ja voi olla, että kaikki meni todellisuudessa vain huonommaksi...